TOISAALTA JA TOISAALTA

Helsingin Kirjamessut päättyivät. Kävijämäärät ylittivät kaikki aikaisemmat, peräti 85 600 kävijää, ja kirjoja ostettiin keskimäärin 6 kpl/vierailija. Kirjojen runsaus ilahdutti, ainakin jossain kirjoja siis vielä painetaan, kustannetaan ja ostetaan, vaikka moni tuntemani ihminen on sanonut, ettei enää hanki kirjoja kotiinsa pölyttymään. Kirjastosta niitä voi lainata ihan ilmaiseksi, mutta moniko on ajatellut, kannattaako kirjoja painaa vain kirjastoja varten, jos kukaan ei niitä osta?

Laitamailla sijaitsevan Friikkujen osaston teemana oli omakustantaminen, jossa tuotantokustannukset ovat suuret, koska painosmäärät ovat pienet ja myyntikanavat harvassa. Jotkut pienkustantajat kiristelivät hampaitaan, kun lähistössä myytiin muutaman vuoden ikäisiä kirjoja kahdella eurolla. Siihen hintaan ei varsinkaan Suomessa painettuja tuotteita voi myydä jäämättä itse miinuspuolelle. Ostajat totutetaan alihintoihin ja artisti maksaa aina.

Mutta toisaalta, itsekin pongasin kahdella eurolla vuonna 2011 Sloveniassa painetun suomalaisen värikasvion, josta voi itselleen selvittää mm. sen, mikä ero on järvisätkimellä ja merisätkimellä: molemmat ovat isosätkimen alalajeja (kukahan näitä nimiä mahtaakaan päästä keksimään, kun ainakin kuvassa sätkimen kukat ovat pysyneet kiltisti liikkumatta)… Ostaessani ajattelin, että parempi niin, kuin että kirjat joutuisivat suoraan makkelointiin –mitä myös tapahtuu.

Keskimäärin siis kauppiailla meni hyvin, vaikka pienyhdistyksien ja firmojen ympärillä ei käynyt suoranainen kuhina. Mutta ovathan Kirjamessut paljon muutakin kuin myyntiä. Siellä voi kuunnella puheenvuoroja, keskusteluja tai vain katsella kirjoja. Millaisia kirjat ovat tänään, sisällöt ja ulkoasumuodit? Graafisen alan tekijöitä kiinnostaa tietenkin erityisesti kirja esineenä – asia, joka ei aina tule puheeksi, kun keskustellaan siitä, onko sähkökirja parempi paperista.

Kirjataide on messuilla jäänyt vähän taka-alalle. Käytetyt materiaalit, typografia, kuvituksen määrä ja laatu, sidonta ja pintakäsittely suhteessa ekologisuuteen ja tuotantokustannuksiin ovat asioita, jotka muodostavat lopputuloksen, vaikka emme sitä aina tule ajatelleeksikaan. Suomen kirjataiteen komitea valitsee eri sarjoissa vuoden kauneimmat kirjat. Vuonna 2018 ilmoittautumisaika alkaa 19.11.2018 ja päättyy 31.12.2018. Ks. http://www.kauneimmatkirjat.fi/ilmoita/

Tarjontaa oli runsaasti eikä pelkkien pienellä merkittyjen osastonumeroiden perusteella liikkuminen ollut helppoa, kun messulehdessä ei ollutkaan tarkkaa osastokarttaa. Se löytyi erillisestä esitteestä (ja tietysti mobiilista, ks. www :).

Uudet nimet alueilla ja lavoilla Helsingin kartan mukaan olivat sinänsä hyvä oivallus. Helpotti, jos tiesi kaupunginosan nimen, sillä kartta helsinkiläisillä on jo ”selkäytimessä”. Toisaalta, kuinka hyvin muualta tulevat osaavat suunnistaa Helsingin kaupunginosien mukaan? Uuteen tottuminen vie aina aikansa. Ehkä silloin tulee mieleen, että ”mikään ei ole niinkuin ennen”, missä on Katri Vala-lava ja missä Eino Leino?

Uudistuksen tavoite, nuorten saaminen mukaan kirjamessuille, ei vielä ole täysin toteutunut, kun kävijöiden keski-ikä oli edelleen 46 vuotta. Messujen taloudellinen pohja nojaa lopulta kirjamyyntiin ja pääsylipputuloihin ja vanhemmalla väellä  on yleensä enemmän ostokykyä. Messuilla oli 351 näytteilleasettajaa. Itseäni jäi kuitenkin mietityttämään, mitä tekemistä sängyillä ja kylpytakeilla oli kirjamessuilla? Mikä oli tuo kolmassadasviideskymmenesensimmäinen?

Jaa juttu:
error

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.