LUONTO ENSIN

Kuinka monta katastrofia tarvitaan, ennenkuin päättäjät ottavat ilmastonmuutoksen todesta?

”Etenkin paikallispolitiikassa isoja päätöksiä tehdään ilman riittävää ennakkotietoa. Miten poliitikoille voitaisiin tarjota tarvittavat tiedot? Miten luonnosta puhutaan niin, ettei se ole ideologista?” kyseli tutkija Tuuli Hirvilammi Nesslingin Säätiön Ympäristödialogeja -keskustelussa.

Viime aikoina on tiedotusvälineissä kiitettävän paljon puhuttu ilmastonmuutoksesta, mutta siitä huolimatta asian kiireellisyys ei tunnu oikein menevän perille ylätasolla. Niin Trump kuin Putinkin viis veisaavat ennusteista, Xi Jinpingistä puhumattakaan. Omat päättäjämme vasta hahmottelevat Suomen uutta linjaa, mutta sielläkin keskustelu tuntuu pyörivän enemmän metsän hakkuiden määrässä kuin laadussa. Avohakkuut järkyttävät luonnon tasapainoa, ja sitä kautta hitaasti vaikuttavat niin tulevaisuuden metsien kasvuun, lajien monimuotoisuuteen kuin maisemien esteettiseen laatuunkin.

Hiilinielut ovat muutakin kuin metsää. Maapeitteen merkitys tulee hyvin selväksi maallikollekin esimerkiksi tässä Larry Kopaldin jakamassa animaatiossa (valitettavasti englanniksi) https://www.youtube.com/watch?v=08TI1RKj54g, joka antaa tulevaisuudentoivoa niillekin, jotka ajattelevat, että peli on jo menetetty. Lisäksi video on oiva esimerkki siitä, miten hyvin monimutkaisia asioita voi tehdä ymmärrettäväksi visualisoimalla.

Maaperän hoidon tärkeyttä demonstroi 22.5. Eloisa pelto- tapahtumassa Saara Kankaanrinta suomalaisella esimerkillä Carbon-action-hiiliviljelytiloilta. Keskeistä on, että peltojen pitäisi olla reheviä, ei merten, jonne ravinteet valuvat maasta. Kaksi kolmasosaa hiilen sidontakapasiteetista onkin maan alla, missä eliöverkosto vaikuttaa maaperän ”aineenvaihduntaan”. Lajien monimuotoisuus ja harmonia liittyy tätä kautta siis epäsuorasti myös maanviljelyn kannattavuuteen. Tutkija korosti, että maaperän hoito ei riitä, vaan myös päästöjä on vähennettävä.

Kuvassa on härkäpapu, joka köyhässä, keinolannoituksella loppuunkäytetyssä, kovassa maaperässä tekee j-juuren. Vierellä sama kasvi kuitukäsitellyssä (olkea) maaperässä, joka kaksinkertaistaa vedenpidätys-kapasiteetin. Koko esitys on nähtävissä osoitteessa http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/eloisa-pelto/

Oman kortensa kekoon voisi tavis kantaa tekemällä luontoystävällisiä valintoja: esimerkiksi välttämällä turhaa autoilua, lentämistä ja kertakäyttöisiä tuotteita, kierättämällä ja syömällä lähiruokaa. Aina ei tarvitsisi matkustella edes kokoustamaan paikan päälle. Siitä tasokkaan ja informatiivisen esimerkin saimme Sveitsistä siellä työskentelevältä Helsingin ja Zurichin yliopistojen professori Anna-Liisa Laineelta, joka korosti, että luonnon monimuotoisuus ei ole vain tavoite, vaan myös keino. (Koko esitys kannattaa katsoa videolta https://www.youtube.com/watch?v=tUBw31NALbc&feature=youtu.be )


Professori Anna-Liisa Laine osallistui tilaisuuteen Zürichista videon välityksellä.

Koska tilaisuus oli minulle ihan ”lähiruokaa”, kävelin paikan päälle, vaikka esitykset ovat seurattavissa myös virtuaalisesti: http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/elonkirjo-ehtyy-seminaari/ . Informaatioteknologia on jo niin kehittynyttä, että mallia voisi ottaa myös EU:n tasolla: eihän jokaista Theresa Mayn mielenailahdusta olisi tarvinnut jokaisen maan ylimmän johdon lennähtää paikan päälle Brysseliin ihmettelemään –antaisi uskottavan näytön myös tavallisille EU-kansalaisille aidosta pyrkimyksestä hiilikuormitusen vähentämiseen. Meillä on luultua vähemmän aikaa toimia, joidenkin tutkijoiden mielestä vain pari vuotta, korkeintaan kymmenen. 

*Ilmastotiedon foorumissa paikalla oli edustajia Ilmatieteen laitokselta, Helsingin, Turun ja Zurichin yliopistosta, Suomen ympäristökeskuksesta, Luonnonvarakeskuksesta, Pellervon taloustutkimuksesta, Valiolta, hiilitiloilta; joukossa myös ympäristöministeriön edustaja ja EU-parlamentaarikko.

Jaa juttu:
error

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.