NELIKULMION LUMO

Näin kerran dokumentin, jossa Amatsonian viidakosta kotoisin olevaa alkuasukasta, sittemmin tutkijan vaimoa haastateltiin. Hän sanoi, että jos hän kertoisi kyläläisilleen, että Amerikassa kaikki istuvat paikallaan sohvalla tuijottamassa neliskulmaista laatikkoa, kukaan ei uskoisi. Mitä he sanoisivatkaan nyt, jos näkisivät ruutuun tuijottavien ihmisten kävelevän kadulla tai huristavan potkulaudoilla seisten mobiili toisessa kädessä? 

Helsingin keskustassa valtaosa ihmisistä kulkee kännykkä kädessä.

Nelikulmio muotona on mielenkiintoinen: tutkimusten mukaan* katse hakeutuu teräviin kulmiin näkökentässä, joten nelikulmiolla sinänsä on vetovoimaa. Monet standardit suosivat nelikulmiota, koska se on käytännöllinen: esimerkiksi A4-arkkikoko säästää paperia ja säilytystilaa verrattuna vaikkapa ympyrään. Nelikulmio on myös historiallisesti fontin Monotype-määritystapa, joka periytyy metalliladonnasta**. Maalauspohjat tehdään enimmäkseen nelikulmioina, koska se on helpompaa.

Jos ruudulla on liikkuvaa kuvaa, se tahattomasti vetää katsetta puoleensa.*** Myös värit ohjaavat katsetta, ja huomiotamme myyvät sometusfirmat käyttävät esimerkiksi punaista väriä täkynä. (Tietenkin myös se, mikä katsojan mielestä on tärkeää, kohdistaa huomiota.) Aza Piilaaksosta tunnusti äskeisessä ajankohtaisohjelmassa uhranneensa paljon tutkimusaikaa meidän koukuttamiseemme. Hän rikastui kehittämällä rullattavan lay-outin, jossa asiakas viipyy mahdollisimman pitkään, kun lopetussivu on kaukana. ****

Samanlaisia olivat 90-luvulla ensimmäiset kotisivut: ne muistuttivat egyptiläistä papyrusrullaa, ja ongelmaksi tuli se, että pidemmissä teksteissä ei voinut käyttää sivuviittauksia. Sitten joku keksi kehittää sivuttain aukeavan hierarkisen rakenteen, jossa näpäyttämällä painiketta siirryttiin eteenpäin. E-kirjan alkio oli syntynyt.

Lähes jokaisella turistilla kaupungilla on mobiili kädessä. Ehtivätkö he nähdä mitään itse matkailukohteesta?

Sisältö on tietenkin tärkein tekijä, ja useinhan liikkeellä on matkaaja, joka kartalta yrittää selvittää, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Kartta kännykän näytössä on todella pieni, ja voidakseen lukea tekstiä, näkymää on zoomattava suuremmaksi kahdella sormella laajentaen. Silloin molemmat kädet ovatkin jo varattuna –tarvittaisiin vähintään se kolmas salkkua, käsilaukkua, kassia varten tai ajokin ohjaukseen. 

Mobiilin pieni näyttö on hankala varsinkin ikääntyneille ja näkövammaisille, koska lasipinta heijastelee, ja hämäränäkö saattaa olla heikentynyt. Hipaisutoiminto voi olla liian herkkä tai muuten vaikea hallita.

Tekstin lukeminen ruudulta on haastavaa, koska fontin säkäkorkeuden pitäisi olla lukuetäisyydellä***** vähintään n. 3 mm tai tekstityypistä riippuen noin 10`. Sitä se harvoin on, ja ikääntyneillä lähinäkö usein vaatisi paljon isommankin tekstin. Auringonpaisteessa ruudun pinta heijastaa, ja taustan ja kuvion välinen suhde on entistäkin huonompi. Jos zoomaa tekstiä suuremmaksi, ei näe kokonaisuutta. Silti meitä lähes painostetaan käyttämään mobiilipankkia.

Jokaiselle asiointikohteelle netissä vaaditaan kirjautumista, ”jotta voisimme palvella teitä paremmin”. Suosituksena on, että samaa salasanaa ei pidä käyttää eri kohteisiin. Kuinka moni jaksaa muistaa kymmeniä, jopa satoja salasanoja ja numerosarjoja ulkoa. Esimerkiksi väitöskirjatutkimukseni******mukaan nimiä, termejä ja vuosilukuja muistettiin erityisen huonosti jopa kontekstiin liitettynä. Samaa on todettu aiemmissakin tutkimuksissa.

Jo viime vuosituhannella hankin itselleni salasanakirjan –se on jo täyttynyt yli puolenvälin. Samanlaisia olen tehnyt ikääntyville ystävilleni lahjaksi, tässä yksi niistä.

Äskettäin ilmestyneen uutisen mukaan lapset ovat tahtomattaan mukana laajassa ihmiskokeessa, jossa älypuhelinten käyttö vaikuttaa sekä heidän aivojensa kehitykseen että keskittymiskykyyn ja kielelliseen kehitykseen haitallisesti. Aikuisten addiktiivinen kännykän käyttö voi varastaa lapselta vuorovaikutuksen mahdollisuuden aikuisten kanssa ja totuttaa heitä todellisuuden korvikkeisiin, kun jo alle 2-vuotiaalle annetaan viihteeksi tabletti käteen, että istuisi hiljaa vaunuissa kotimatkalla. Lasten ”valelikinäköisyys” on lisääntynyt. Sen arvellaan johtuvan kännykän katsomisesta liian läheltä, mikä aiheuttaa akkommodaatiospasmin eli silmien liikarasituksen ja ”kramppaamisen”. Kauas katsomiseen ei lapsille jää enää tilaisuutta eikä aikaa?


Entä miten kävi ”alkuasukkaamme”? Tämä nyt jo kahden amerikkalaisen lapsen äiti ikävöi kotiaan niin paljon, että muutti takaisin heimonsa luo viidakkoon, jossa lapset saivat ”virikkeitä” alasti juosten ja makoisia toukkia puun rungoista metsästäen. Sen pituinen se. 

*Eye Movements and Visual Perception by Noton, David – Stark, Lawrence
**Markus Itkonen: Typografian käsikirja, RPS 2003
***Kenneth H Britten: How are moving images segmented? Volume 9, Issue 19, 7 October 1999, Pages R728-R730 https://doi.org/10.1016/S0960-9822(99)80469-2
****Yle Areena /dokumentit/Panorama: Koukussa älypuhelimeen. Nähtävissä 31.8.2019 saakka.
*****Tähän ei tahdo löytyä tutkimukseen pohjaavaa suositusta, mutta näkötutkimuksiin perustuen voidaan tällaista suositusta ehdottaa. Esimerkiksi näkövammaisille suositellaan jopa 16´ painotuotteessa.
******Anja Hatva: Merkityksen välittäminen kuvan avulla. Väitöskirja 2009 Tampereen yliopistossa.
*******Eero Mäntymaa/YLE, lastenpsykiatri Linnea Karlsson

Jaa juttu:
error

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.